Se on jännä juttu, että kun laihduttaa, niin asettaa itselleen tavoitteita. Ja tavoitteilleen palkintoja. Siinä vaiheessa ei ajattele enää päiviä tai kellonaikoja. Ajatukset kulkee vain syömisen, juomisen ja painon pudotuksen ympärillä. "Viiden kilon päästä suon itselleni aterian kiinalaisesta ravintolasta." "Kahden vesilasin jälkeen mä lähden kauppaan."

Nyt on yleisesti laihdutushankkeen kanssa ollut pieniä ongelmia, sillä liikunnalle jää tosi huonosti aikaa. Käyn koulussa ja töissä melkeinpä kellon ympäri ja muu aika menee sosiaaliseen kanssakäymiseen poikaystävän, perheen tai kavereiden kanssa. Siitä en haluaisi tinkiä. Toinen juttu mistä en haluaisi tinkiä on omat vapaahetkeni, joita on muutaman kerran viikossa. Kuten tänään, kun käytän mielummin vapaailtani sohvanpohjalla ja tietokoneella, jotta olisi enemmän energiaa olla aktiivinen koulussa ja töissä. Hyötyliikunta käyttöön. Menisivät vain nuo pakkaset pois, että olisi intoa ja halua kävellä joka paikkaan.

Olen inttileski. Joka viikonloppu, kun poikaystäväni käy kotona, hän haluaa vaihtelua hernekeittoruokavalioonsa ja haluaa viedä minut syömään ravintoloihin ja tarjota jätskit päälle. Kauheaa kidutusta! Hän ostaa kaapit täyteen limpparia ja karkkia ja sitten jättää ne tänne minun syötäväkseni, kun hän lähtee armeijaan kuntoilemaan omat kilonsa pois. Epäreilua! :D Makea on minulle edelleenkin kuin huumetta ja sitä on sanomattoman vaikeaa vastustaa. Syötyä tuli viime viikonloppunakin.

Ei muutakuin päivä kerrallaan. Olenhan jo kaksi kiloa laihtunutkin :)